WeBible

Vuonna 151 pääsi Demetrius, Seleukoksen poika, pakenemaan Roomasta ja nousi muutamien seuralaistensa kanssa maihin erääseen rannikkokaupunkiin ja julistautui siellä kuninkaaksi.

Kun hän sitten muutti isiensä kuninkaalliseen palatsiin, otti sotaväki kiinni Antiokuksen ja Lysiaan viedäkseen heidät hänen eteensä.

Mutta saatuaan asiasta tiedon hän sanoi: Älkää tuoko heitä minun silmieni eteen.

Silloin sotaväki tappoi heidät, ja Demetrius nousi kuninkaalliselle valtaistuimellensa.

Sitten tulivat hänen tylönsä kaikki luopiot ja jumalattomatk israelilaiset, johtajanaan Alkimus, joka pyrki ylimmäiseksi papiksi.

Ja he syyttivät kansaansa kuninkaan edessä, sanoen: Juudas ja hänen veljensä ovat surmanneet kaikki sinun ystäväsi, ja meidät hän on karkoittanut maastamme.

Lähetä nyt siis mies, johon luotat, ja tulkoon hän katsomaan, minkä kaiken turmion Juudas on aikaansaanut meille ja kuninkaan maalle, ja rankaisemaan heitä ja kaikkia heidän apureitaan.

Silloin kuningas valitsi Bakkideen, joka oli kuninkaan ystäviä ja virran tuonpuolisen maan käskynhaltija; hän oli valtakunnan mahtavimpia miehiä ja uskollinen kuninkaalle.

Hänet hän lähetti sekä jumalattoman Alkimuksen, jolle hän vakuutti ylimmäisen papin arvon; ja hän käski hänen kostaa israelilaisille.

Nämä lähtivät matkalle ja tulivat suuren sotajoukon kanssa Juudan maahan. Bakkides lähetti nyt vilpillisessä mielessä lähettejä Juudaan ja hänen veljiensä luo tervehtien heitä ystävällisesti.

Nämä eivät kuitenkaan välittäneet heidän puheistaan, sillä he saivat tietää, että he olivat tulleet suuri sotajoukko mukanansa.

Mutta Alkimuksen ja Bakkideen luo kokoontui joukko kirjanoppineita koetaen saada oikeutta.

Ja hasidilaiset olivat ensimmäiset israelilaisten joukossa, jotka koettivat saada heiltä rauhan.

Sillä he ajattelivat: Onhan sotaväen mukana tullut muuan pappi, joka on Aaronin sukua; hän ei tee meille mitään vääryyttä.

Ja hän puhui heidän kanssaan rauhan sanoja ja vannoi heille vakuuttaen: Me emme tavoittele teidän emmekä teidän ystävienne turmiota.

Ja he luottivat häneen. Mutta hän otatti heistä kiinni kuusikymmentä miestä ja surmautti heidät samana päivänä, niinkuin kirjoitettu on;

Sinun hurskastesi ruumiit ja heidän verensä he ovat viskelleet ympäri Jerusalemia, eikä ollut heillä hautaajaa.

Silloin koko kansan valtasi pelko ja kauhu heitä kohtaan, ja he sanoivat: Ei heissä ole totuutta eikä oikeutta, sillä he ovat rikkoneet sopimuksen ja vannomansa valan.

Mutta Bakkides lähti liikkeelle Jerusalemista ja leiriytyi Beetsetiin, ja hän lähetti ottamaan kiinni useat niistä puoluelaisistaan, jotka olivat karanneet vihollisen puolelle, sekä eräät kansasta, ja antoi tappaa ja heittää heidät suureen kaivoon.

Sitten hän antoi maan Alkimuksen haltuun ja jätti hänelle sotaväkeä häntä tukemaan, mutta Bakkides itse lähti kuninkaan tykö.

Alkimus taisteli nyt ylimmäisen papin arvosta.

Ja hänen tykönsä kokoontuivat kaikki, jotka saivat aikaan sekasortoa kansassaan, ja he valtasivat Juudan maan ja tuottivat Israelille suuren tappion.

Kun Juudas näki kaiken sen pahan, mitä Alkimus kannattajineen oli tehnyt israelilaisille vielä enemmän kuin pakanat,

niin hän meni kaikkialle Juudean seutuihin ja kosti niille, jotka olivat karanneet vihollisen puolelle, ja niin heidät estettiin liikkumasta maassa.

Mutta kun Alkimus näki, että Juudas ja hänen kannattajansa vahvistuivat, ja kun hän huomasi, ettei hän voinut pitää puoliaan heitä vastaan, niin hän palasi kuninkaan tykö ja esitti raskaita syytöksiä heitä vastaan.

Kuningas lähetti silloin Nikanorin, erään mainehikkaimmista sotapäälliköistään, joka katkerasti vihasi israelilaisia, ja käski häntä hävittämään kansan.

Kun sitten Nikanor, suuri sotajoukko johdossansa, tuli Jerusalemiin, lähetti hän petollisessa tarkoituksessa lähettejä Juudaan ja hänen veljensä luo ja tervehti heitä näillä rauhan sanoilla:

Älköön olko taistelua välillämme, minun ja teidän. Minä tulen muutamien miesten seurassa kohtaamaan teitä kaikessa rauhassa.

Ja hän tuli Juudaan tykö, ja he tervehtivät toisiaan ystävällisesti, muutta viholliset olivat valmiit viemään väkisin pois Juudaan.

Juudaan tietoon oli kuitenkin tullut, että hän oli petollisessa tarkoituksessa saapunut hänen tykönsä, ja hän pelkäsi häntä eikä tahtonut enää tavata häntä mieskohtaisesti.

Kun Nikanor huomasi, että hänen aikeensa oli tullut ilmi, lähti hän kohtaamaan Juudasta taistelussa lähellä Kafarsalamaa.

Silloin kaatui Nikanorin väestä noin viisisataa miestä, ja muut pakenivat Daavidin kaupunkiin.

Senjälkeen Nikanor nousi Siionin vuorelle. Silloin tuli muutamia pappeja pyhäköstä sekä kansan vanhimpia tervehtimään häntä ystävällisesti ja näyttämään hänelle polttouhria, jota juuri toimitettiin kuninkaan menestykseksi.

Mutta hän ivasi heitä ja pilkkasi heitä ja saastutti heidät ja puhui röyhkeästi.

Ja hän vannoi kiukuissansa näin: Jos Juudasta ja hänen sotajoukkoaan ei nyt heti anneta minun käsiini, niin minä, jos terveenä palajan, poltan poroksi tämän huoneen. Ja hän lähti pois kiukuissansa.

Silloin papit menivät ja asettuivat alttarin ja temppelin eteen, itkivät ja sanoivat:

Sinä olet valinnut tämän huoneen, ottaaksesi sen nimiisi, että se olisi sinun kansallesi rukous- ja anomishuoneena.

Kosta tälle miehelle ja hänen sotajoukolleen, niin että he kaatuvat miekkaan. Muista heidän herjauksiaan, äläkä salli heidän pysyä.

Ja Nikanor lähti Jerusalemista ja leiriytyi Beethooroniin; siellä yhtyi häneen syyrialainen sotajoukko.

Mutta Juudas leiriytyi Adasaan kolmentuhannen miehen kanssa. Ja Juudas rukoili ja sanoi:

Kun muinoin kuninkaan lähettiläät herjasivat, lähti sinun enkelisi ja löi hänen väkeänsä sata kahdeksankymmentä viisi tuhatta miestä.

Murskaa samoin myös tänäpäivänä tämä sotajoukko meidän edessämme, että muut ymmärtäisivät, että hän on puhunut herjaavasti sinun pyhäkköäsi vastaan; ja tuomitse hänet hänen pahuutensa mukaan.

Ja sotajoukot joutuivat keskenänsä taisteluun kolmantenatoista päivänä adarkuuta. Ja Nikanorin sotajoukko voitettiin perinpohjin, ja hän itse kaatui ensimmäisenä taistelussa.

Mutta kun hänen sotajoukkonsa näki, että Nikanor oli kaatunut, viskasivat he pois aseensa ja pakenivat.

Ja Juudaan miehet ajoivat heitä takaa yhden päivän matkan Adasasta Gaseraan asti ja puhalsivat merkinantopasunoihin heidän jäljessään.

Silloin lähti kansa kaikkialta Juudean kylistä ja hyökkäsi heidän kimppuunsa sivustoilta, niin että he kääntyivät toinen toistansa vastaan. Ja he kaatuivat kaikki miekkaan, eikä heistä jäänyt jäljelle ainoatakaan.

Sitten he ottivat saaliin ja ryöstetyn tavaran; ja Nikanorin pään he hakkasivat poikki sekä hänen oikean kätensä, jonka hän oli kohottanut herjaukseen, ja veivät ne mukanaan ja kohottivat ne riippumaan Jerusalemin läheisyyteen.

Mutta kansa iloitsi suuresti, ja he viettivät sen päivänsuurena ilopäivänä.

Ja he säätivät, että tätä päivää oli vietettävä joka vuosi adar- kuun kolmantenatoista päivänä.

Ja Juudan maassa oli nyt jonkun aikaa rauha.